Norjan säät ovat tosi vaihtelevia. Aamun hiljaiset tuulet saattavat päivän aikana nousta puhaltamaan 11-12 m/s ja Atlantin mainingit keikuttavat venettä joskus oikein kunnolla. Usein on satanut juuri matkan aikana vaikka säätiedoissa ei ole sadetta luvattukaan.
Kesäisiäkin ilmoja on jo ehditty kyllä kokea. Ilmatieteenlaitoksen ja yr.no:n sivuilta on säätietoja luettu, mutta kun paikka vaihtuu tiheään tahtiin, niin ei tiedä minkä paikkakunnan säätä lukea.
Vuorovedet vaikuttavat myös matkan tekoon. Välillä vauhti hiipuu parilla solmulla kun virta on vastainen ja taas toisinpäin, saadaan ”ilmaista kyytiä” pari solmua myötävirtaan, ja silloin matka etenee mukavasti.

Nyt kun napapiiri on ohitettu etelän puolelle, sen huomaa maisemista. Lumihuippuisia vuori on enää harvassa ja vuoristossa on puustoa korkealle, melkeinpä huipulle asti. Saaristo näyttää jopa kotoisan oloiselta. Vesiliikennettä tällä on runsaasti, rahtilaivoja, lauttaliikennettä saarien välillä, kalastusaluksia ja pienveneilijöitä liikkuu päivittäin vesillä. Vierassatamat eivät vielä käytännössä ole avautuneet. Hämmästykseksemme melkeinpä jokaisen vuoren notkelmassa on jonkinlainen kylä. Olipa kyse korkeista ulkosaarista tai lähellä mannerta olevista saarista.
Rakennukset niissä ovat hyväkuntoisia ja näyttävät melko uusilta.

Lauantaina 24.5. matkasimme Oulun korkeudella, Sandnessjöenistä etelään, kun koimme upean delfiininäytöksen. Saimme seuraksemme parven delfiinejä, jotka vuoroon sukeltelivat ja hyppivät veneemme ympärillä kuin esittäen meille taitojaan. Saimme kuvattua tätä leikkiä sekä kameralla, että videolla. Se oli jotenkin uskomatonta kuvat niitä veneen keulasta, kaikki muu katosi ympäriltä.

Matka jatkuu pienissä pätkissä ja kesää odotellessa.