Olemme purjehtineet nyt Itämeren keski- ja pohjoisosaa kohti Tukholman saaristoa.
Täällä on todella paljon levää ja merimetsojen pilaamia kallioluotoja.
Suuria levälauttoja kulkee avomerellä ja ulottuu ihan rantavesiin asti.
Ei osaa edes kuvitella missä kunnossa Itämeri on, ennen kuin itse on nähnyt ja haistanut kaiken sen levän määrän.
Kuvitelkaa itse harmaassa ”puurossa” ajamista viikko kaupalla.
Väkisinkin tulee ikävä Norjan puhtaita ja kirkkaita vesiä.
Silti täällä on purjeveneitä liikkeellä sankoin joukoin viikonpäivästä riippumatta.
Näkee, että purjehtiminen on suosittua näillä vesillä.

Kun lähdimme Itämeren eteläosasta kohti pohjoista, Sandhamnista, seilasimme ennen Ölannin saarta mantereen puolelle Ekenäsin pieneen vierasvenesatamaan.
Meidän lisäksemme siellä oli vain yksi saksalainen purjevene vieraspaikalla.

Täältä siirryimme sitten Ölannin keskivaiheilla sijaitsevaan Borgholmin vierassatamaan.
Borgholm on suurehko, vilkas turistikaupunki, joka oli tuttu paikka meille edellisestä matkastamme.

Seuraava siirtyminen mantereen puolelle Oskarshamniin jouduttiin tekemään inhottavassa vastatuuli aallokossa.
Oskarshamnissa kohotettiin kuntoa pyöräilemällä 30 km lenkki ja uimalla sekä snorklaamalla.

Täältä jatkoimme matkaa 25 mailin päässä olevaan luonnon satamaan.
Veijo pesi kumiveneestä käsin veneen vesirajasta sinne kasvaneet ”partakarvat”.
Yö oli rauhallinen, yksi saksalainen vene oli samassa poukamassa.

Seuraava satamamme oli myös luonnon satama, jossa vilvoittelimme itseämme uimalla jo viikkoja jatkuneiden helteiden lämmittämässä, yllättäen puhtaassa merivedessä.

Kolmas peräkkäinen luonnon satama kohde oli kalliopoukama, jossa kävimme taas uimassa veneen perästä levättömässä vedessä.

Saaripaikasta siirryimme Arkösundin vierasvenesatamaan.
Täällä oli hiostava helle ja sinilevää todella paljon satama-altaassa ja sen näki ja etenkin haistoi.

Seuraavasta luonnon satama kohteesta muodostuikin yllättäen varsinainen meripelastus päivä.
Näimme kuinka suuri saksalainen purjevene ajoi vauhdilla kivikkoon, vaikka yksi ruotsalainen purjehtija yritti varoittaa huutamalla ja viittomalla rannasta käsin.
Veijo oli ensimmäisenä pelastustehtävissä ja kohta auttajia oli enemmänkin.
Kahden tunnin työn jälkeen vene saatiin irti kivikosta maston kärjestä kallistamalla venettä ja koneella pakittaen.
Ei mennyt kuin vajaa tunti kun pienempi purjevene ajoi samaan karikkoon, mutta pääsi irti omin avuin.
Loppupäivän saimmekin nauttia lämmöstä ja puhtaassa vedessä snorklaamisesta.

Ruokahuoltoa ja tankkausta on myös hoidettava aika ajoin, joten seuraava kohde oli kaupunkisatama Nynäshamn.
Täältä käsin kävimme Gotlannin saaressa ja siellä Visbyn kaupungissa.
Vietimme siellä pitkän päivän kävellen vilkkailla ostoskaduilla, ajaen katujunalla ja ruokaillen rantatavintolassa vierasvenesataman läheisyydessä.
Aikaa oli myös tehdä mielenkiintoinen retki 12 km päässä sijaitsevaan Lummelundan tippukiviluolaan.

Vietimme samassa Nynäshamnin satamassa kolmannenkin yön.
Teimme täältä käsin junamatkan Tukholmaan ja kävimme tapaamassa sukulaisia.

Heinäkuun viimeisen päivän iltana rantauduimme Möjan saariston Bockön saaren luonnon satamaan. Suojaisassa poukamassa, keula kiinni rannassa, saimme nukkua rauhalliset yöunet.

Nyt voi sanoa, että kotimatka on alkamassa; odotettavissa enää yksi yö Tukholman saaristossa ja avo-osuus Ahvenanmaalle.